Asian ytimessä
Opettajan pedagogisiin opintoihin orientoituessani odotin ehkä eniten juuri menetelmälliseltä tuelta, jota siitä voi saada - uusia ideoita omaan työhön ja kättä pidempää omien kokeilujen sanoittamiseenkin. Toinen iso ennakko-odotus liittyy oppimisen ja osaamisen arviointiin, koska koen, että mikään ei kehitä opiskelijaa niin kuin arviointi - ja siinä on monesti ja monella kovin paljon tekemistä. Opiskelijat myös herkästi peräävät sanallista ja suullista palautetta pelkän numeerisen arvioinnin rinnalla. Jotta aikaa kunnolla arviointiin jää, se edellyttää ajanhallintaa ja sitoutumista opettajalta. Mutta tähän teemaan pääsen siis uppoutumaan alkuvuodesta 2018.
Tuntui, että erityisesti pedagogisia malleja ja opetuskokeiluja pyöritellessäni etenemme toden teolla asian - opeopintojen - ytimeen. Aiemmin on ehkä enempi orientoiduttu ja raamitettu opetusta ja sen suunnittelutyötä, ja nyt oltiin - ehkä vihdoinkin - kädet savessa.
Laadusta tinkimättä
Laatu puhututaa opettajapiirejä kestoaiheena (ks. esim. OAJ:n puheenvuoro). Kun töissä ottaa puheeksi uuden kehittämisen "Hei, kokeiltaisko hieman toisin...?" tai soveltaisi käytännössä opettajayhteisön parissa opetussuunnittelutyöhön vaikka mitä tahansa opintopiiriemme ansiokkaasti esittelemää pedagogista mallia (yhteistoiminnallista oppimista, PBL:ää, projektioppimista, tutkivaa oppimista tai LbD:tä), tuntuu, että ensimmäisenä ollaan katsomassa työaikasuunnitelmia, peräämässä resurssia tai tuijottamassa omaan napaansa kiireeseen vedoten. On niiiin paljon helpompaa keskittyä oman kurssinsa vetämiseen samoilla spekseillä kuin monta vuotta aiemminkin, päivämäärät diaralleihin vaihtaen. Tähän onkeen tarttuu moni. Mutta mitä voi saada saaliiksi?
Olen pannut merkille, että ammatilliselle opettajalle tuntuu olevan opittua resurssikeskeisyys ja tunteihin tuijottaminen. Vaikka luottamusmiehet alleviivaatkin sitä, kuinka tärkeää on hoitaa oma osuus työehtosopimuksesta, että "systeemi toimii", itseäni välillä häiritsee niin tarkka tuntikirjanpito. Ensin vilkaistaan TASeihin ja sitten pohditaan, tekisinkö. Jaksaminen on toki tärkeää, mutta hyvin nopeasti väsy tulee, jos palo ja kipinä sammuvat. Sanon mielummin "Joo" kuin "Ei" - vaikka olen oppinut viime aikoina myös sanomaan "Ei". Sekin on toki taito, mutta mikä on sen motiivi?
Opettajakoulutuksessa ja tottakai etunenässä MOHITO-tiimissämme on ollut voimaannuttavaa huomata, kuinka ihmiset ensin innostuvat ja hilaavat riman korkealle "Tottakai"- ja "Miksei"-asenteellaan ja sitten vasta laskevat tunteja ja tuovat malttia tekemiseensä. Nähdäkseni on helpompaa tulla alaspäin tavoitteissaan kuin nostaa niitä keskenkaiken ylös. Positiivinen ja laadusta tinkimätön tekeminen tempaa mukaansa ja ylläpitää ja vahvistaa tekemisen kulttuuria. Se on ollut hienoa, ja siinä on ollut valtaistavaa olla mukana. Niin opintopiirien pedagogisten mallien tallenteista kuin oman opintopiirimme opetuskokeiluista näkee sen sitoutumisen ja oppimisen halun ja palon, jolla porukkaa töitä tekee - omaa opettajuuttaan etsii, löytää ja vahvistaa. Välillä opetustyön arjessa sitä on ikävä, kun katsoo ympärilleen. Opeopiskelijoiden keskuudessa on ollut toisin.
Oman oppimisen ja osaamisen arviointia
Toki tämän päivän hektisessä työelämässä on tärkeää oppia kehittämään työn tekemisen tapojaan, ei vain työtään sisällöllisesti. Yksi lempisanontojani on "Work smarter, not harder". Se vaatii sitoutumista sapluunamaiseen, fiksuun tekemiseen ja työprosessin kehittämiseen, ei vain saman toistamiseen ja laput silmillä etenemiseen. Joskus on myös hyvä pysähtyä, "Don't just do something, stand there", pysähtyä pohtimaan "isoa kuvaa" ja sitä, mitä olikaan tekemässä ja mikä oli sen tarkoitus. Liikaa tohotetaan.
Välitsekkauksena OOA (17 op) -teeman osaamistavoitteisiin
osaan suunnitella opetusta ja ohjausta työelämälähtöisesti erilaisiin
oppimisympäristöihin. Osaan myös tunnistaa ja ottaa huomioon opiskelijoiden
yksilöllisiä tarpeita, joskaan tässä ei voi varmaan koskaan tulla täysin
valmiiksi. Lisäksi mainitsemaani sapluunamaista massaräätälöintiä ja leanausta
tarvitaan tässä yhä enempi, jotta ei "tapa itseään työllä - ja
yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisellaan". Opetusharjoittelussani tulen
vielä paneutumaan lisää monialaisessa yhteistyössä toimimiseen opiskelijan
ammatillisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Lisäksi koen tarvitsevani vielä rohkaisua ja monipuolisempia työkaluja
osatakseni vieläkin paremmin hyödyntää oppimisympäristöjä ja digitalisaatiota
opetuksessani. Myös tietosuojan ja tekijänoikeuden periaatteet ovat paitsi
alati muuttuvia myös hyvin monimutkaisia soveltaa työssäni ajankohtaisella
tavalla, mahdollisuudet ja haasteet huomioiden. Koen osaavani myös hyödyntää
opetukseeni pedagogisia malleja sekä opetus- ja ohjausmenetelmiä. Tosiaan
arviointiin keskitymme vielä enempi vuodenvaihteen jälkeen.
Opetus- ja ohjausmenetelmien (5 op) osalta voin loppuun
todeta, että osaan ohjata oppijoiden oppimista teoreettisesti perustellulla ja
eettisesti kestävällä tavalla. Usein opetuksen suunnittelua ja toteutusta ohjaa
kohdallani synteesimäisyys, erilaisten mallien ja lähtökohtien palapeli.
Lisäksi kokemuksen karttuessa yllättävän harvoin malleja hakemalla hakee ja
poimii omasta työkalupakistaan, vaan sitä ehkä turhankin usein alkaa vain tehdä
ja suunnitella. Välillä liiankin "lonkalta" ikään kuin luottaen omaan
ammattitaitoon. Nyt kun osaan valita opetukseeni soveltuvia pedagogisia malleja
todennäköisesti niitä tulee myös valitsemalla valittua herkemmin myös
vertailevan päätöksentekoprosessin pohjalta. Liian harvoin opettajayhteisössä
aloitetaan opetuksen suunnittelutyö keskustelulla siitä, mikä pedagoginen malli
kannattaisi valita, ja miksi. Lähtökohtaisesti osaan hyödyntää soveltuvia
opetusmenetelmiä monipuolisesti erilaisissa tilanteissa.
Mukavaa joulun aikaa - ja kiitos asianosaisille
ensimmäisistä kuukausista tässä 10 kuukauden rupeamassa!
Tämä on taas erittäin laadukasta pohdintaa opinnoissa ja työssä esille nousseista kysymyksistä. Arvioinnin merkitys on tosiaan moniulotteinen ja vähämerkityksisin näistä ei ainakaan ole sen ohjausmerkitys. Se on toisin sanoen samalla yksi opetus- ja/tai Ohjausmenetelmä.
VastaaPoistaOpetuksen kehittämiseen puolestaan liittyy lukuisia avoimia kysymyksiä ja varsin nopeasti törmätään työnkuvakysymyksiin, vaikka sinänsähän työnkuvista luovuttiin jo 1980-luvulla. En tiedä, oletko törmännyt, mutta minulle on käynyt useamminkin niin, että opettaja sanoo ymmärtävänsä hyvin uudistustarpeet, mutta kun ne eivät sovi minun opettamiini asioihin.
Olet hyvin itseohjautuva opiskelija ja ymmärrät opettajankoulutuken tavoitteet sekä niiden edellytykset. Ja osaat myös pohtia niiden merkitystä omassa työssäsi. se on tietysti hyvän opiskelijan ominaisuus, mutta ennekaikkea työssään kehittyvän henkilön toimintatapa. Eli tällä tiellä kannattaa jatka.
Näim mää tän nään. (Tampereen murretta)