19.12.17

Opetus- ja ohjausmenetelmillä opettajakoulutuksen ytimeen

Ammatillisen opettajakoulutuksen syksy alkaa olla takana. Tänään sain päätökseen Opetus- ja ohjausmenetelmien (5 op) opintojakson. Nyt on Opetuksen, ohjauksen ja arvioinnin "OOA":sta neljää pinnaa vaille valmista. Tammikuussa alkaa Oppimisen ja osaamisen arvioinnin (4 op) opintojakso, minkä jälkeen ammattipedagogisten opintojen 1. osa on kokonaisuudessaan taputeltu. 

Asian ytimessä

Opettajan pedagogisiin opintoihin orientoituessani odotin ehkä eniten juuri menetelmälliseltä tuelta, jota siitä voi saada - uusia ideoita omaan työhön ja kättä pidempää omien kokeilujen sanoittamiseenkin. Toinen iso ennakko-odotus liittyy oppimisen ja osaamisen arviointiin, koska koen, että mikään ei kehitä opiskelijaa niin kuin arviointi - ja siinä on monesti ja monella kovin paljon tekemistä. Opiskelijat myös herkästi peräävät sanallista ja suullista palautetta pelkän numeerisen arvioinnin rinnalla. Jotta aikaa kunnolla arviointiin jää, se edellyttää ajanhallintaa ja sitoutumista opettajalta. Mutta tähän teemaan pääsen siis uppoutumaan alkuvuodesta 2018.

Tuntui, että erityisesti pedagogisia malleja ja opetuskokeiluja pyöritellessäni etenemme toden teolla asian - opeopintojen - ytimeen. Aiemmin on ehkä enempi orientoiduttu ja raamitettu opetusta ja sen suunnittelutyötä, ja nyt oltiin - ehkä vihdoinkin - kädet savessa.

Laadusta tinkimättä

Laatu puhututaa opettajapiirejä kestoaiheena (ks. esim. OAJ:n puheenvuoro). Kun töissä ottaa puheeksi uuden kehittämisen "Hei, kokeiltaisko hieman toisin...?" tai soveltaisi käytännössä opettajayhteisön parissa opetussuunnittelutyöhön vaikka mitä tahansa opintopiiriemme ansiokkaasti esittelemää pedagogista mallia (yhteistoiminnallista oppimista, PBL:ää, projektioppimista, tutkivaa oppimista tai LbD:tä), tuntuu, että ensimmäisenä ollaan katsomassa työaikasuunnitelmia, peräämässä resurssia tai tuijottamassa omaan napaansa kiireeseen vedoten. On niiiin paljon helpompaa keskittyä oman kurssinsa vetämiseen samoilla spekseillä kuin monta vuotta aiemminkin, päivämäärät diaralleihin vaihtaen. Tähän onkeen tarttuu moni. Mutta mitä voi saada saaliiksi?

Olen pannut merkille, että ammatilliselle opettajalle tuntuu olevan opittua resurssikeskeisyys ja tunteihin tuijottaminen. Vaikka luottamusmiehet alleviivaatkin sitä, kuinka tärkeää on hoitaa oma osuus työehtosopimuksesta, että "systeemi toimii", itseäni välillä häiritsee niin tarkka tuntikirjanpito. Ensin vilkaistaan TASeihin ja sitten pohditaan, tekisinkö. Jaksaminen on toki tärkeää, mutta hyvin nopeasti väsy tulee, jos palo ja kipinä sammuvat. Sanon mielummin "Joo" kuin "Ei" - vaikka olen oppinut viime aikoina myös sanomaan "Ei". Sekin on toki taito, mutta mikä on sen motiivi?

Opettajakoulutuksessa ja tottakai etunenässä MOHITO-tiimissämme on ollut voimaannuttavaa huomata, kuinka ihmiset ensin innostuvat ja hilaavat riman korkealle "Tottakai"- ja "Miksei"-asenteellaan ja sitten vasta laskevat tunteja ja tuovat malttia tekemiseensä. Nähdäkseni on helpompaa tulla alaspäin tavoitteissaan kuin nostaa niitä keskenkaiken ylös. Positiivinen ja laadusta tinkimätön tekeminen tempaa mukaansa ja ylläpitää ja vahvistaa tekemisen kulttuuria. Se on ollut hienoa, ja siinä on ollut valtaistavaa olla mukana. Niin opintopiirien pedagogisten mallien tallenteista kuin oman opintopiirimme opetuskokeiluista näkee sen sitoutumisen ja oppimisen halun ja palon, jolla porukkaa töitä tekee - omaa opettajuuttaan etsii, löytää ja vahvistaa. Välillä opetustyön arjessa sitä on ikävä, kun katsoo ympärilleen. Opeopiskelijoiden keskuudessa on ollut toisin.

Oman oppimisen ja osaamisen arviointia

Toki tämän päivän hektisessä työelämässä on tärkeää oppia kehittämään työn tekemisen tapojaan, ei vain työtään sisällöllisesti. Yksi lempisanontojani on "Work smarter, not harder". Se vaatii sitoutumista sapluunamaiseen, fiksuun tekemiseen ja työprosessin kehittämiseen, ei vain saman toistamiseen ja laput silmillä etenemiseen. Joskus on myös hyvä pysähtyä, "Don't just do something, stand there", pysähtyä pohtimaan "isoa kuvaa" ja sitä, mitä olikaan tekemässä ja mikä oli sen tarkoitus. Liikaa tohotetaan.

Välitsekkauksena OOA (17 op) -teeman osaamistavoitteisiin osaan suunnitella opetusta ja ohjausta työelämälähtöisesti erilaisiin oppimisympäristöihin. Osaan myös tunnistaa ja ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita, joskaan tässä ei voi varmaan koskaan tulla täysin valmiiksi. Lisäksi mainitsemaani sapluunamaista massaräätälöintiä ja leanausta tarvitaan tässä yhä enempi, jotta ei "tapa itseään työllä - ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisellaan". Opetusharjoittelussani tulen vielä paneutumaan lisää monialaisessa yhteistyössä toimimiseen opiskelijan ammatillisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi koen tarvitsevani vielä rohkaisua ja monipuolisempia työkaluja osatakseni vieläkin paremmin hyödyntää oppimisympäristöjä ja digitalisaatiota opetuksessani. Myös tietosuojan ja tekijänoikeuden periaatteet ovat paitsi alati muuttuvia myös hyvin monimutkaisia soveltaa työssäni ajankohtaisella tavalla, mahdollisuudet ja haasteet huomioiden. Koen osaavani myös hyödyntää opetukseeni pedagogisia malleja sekä opetus- ja ohjausmenetelmiä. Tosiaan arviointiin keskitymme vielä enempi vuodenvaihteen jälkeen.

Opetus- ja ohjausmenetelmien (5 op) osalta voin loppuun todeta, että osaan ohjata oppijoiden oppimista teoreettisesti perustellulla ja eettisesti kestävällä tavalla. Usein opetuksen suunnittelua ja toteutusta ohjaa kohdallani synteesimäisyys, erilaisten mallien ja lähtökohtien palapeli. Lisäksi kokemuksen karttuessa yllättävän harvoin malleja hakemalla hakee ja poimii omasta työkalupakistaan, vaan sitä ehkä turhankin usein alkaa vain tehdä ja suunnitella. Välillä liiankin "lonkalta" ikään kuin luottaen omaan ammattitaitoon. Nyt kun osaan valita opetukseeni soveltuvia pedagogisia malleja todennäköisesti niitä tulee myös valitsemalla valittua herkemmin myös vertailevan päätöksentekoprosessin pohjalta. Liian harvoin opettajayhteisössä aloitetaan opetuksen suunnittelutyö keskustelulla siitä, mikä pedagoginen malli kannattaisi valita, ja miksi. Lähtökohtaisesti osaan hyödyntää soveltuvia opetusmenetelmiä monipuolisesti erilaisissa tilanteissa.


Mukavaa joulun aikaa - ja kiitos asianosaisille ensimmäisistä kuukausista tässä 10 kuukauden rupeamassa!

1 kommentti:

  1. Tämä on taas erittäin laadukasta pohdintaa opinnoissa ja työssä esille nousseista kysymyksistä. Arvioinnin merkitys on tosiaan moniulotteinen ja vähämerkityksisin näistä ei ainakaan ole sen ohjausmerkitys. Se on toisin sanoen samalla yksi opetus- ja/tai Ohjausmenetelmä.

    Opetuksen kehittämiseen puolestaan liittyy lukuisia avoimia kysymyksiä ja varsin nopeasti törmätään työnkuvakysymyksiin, vaikka sinänsähän työnkuvista luovuttiin jo 1980-luvulla. En tiedä, oletko törmännyt, mutta minulle on käynyt useamminkin niin, että opettaja sanoo ymmärtävänsä hyvin uudistustarpeet, mutta kun ne eivät sovi minun opettamiini asioihin.

    Olet hyvin itseohjautuva opiskelija ja ymmärrät opettajankoulutuken tavoitteet sekä niiden edellytykset. Ja osaat myös pohtia niiden merkitystä omassa työssäsi. se on tietysti hyvän opiskelijan ominaisuus, mutta ennekaikkea työssään kehittyvän henkilön toimintatapa. Eli tällä tiellä kannattaa jatka.

    Näim mää tän nään. (Tampereen murretta)

    VastaaPoista

Mitä sie aattelet tästä?